Iranilaisilla illallisilla on hymy herkässä -eikä ihme, kun katselee herkuista notkuvia pöytiä.

Puheensorinasta ei tule loppua -eikä ruoan määrästä! Suomessa suuri illallinen pitäisi sisällään kolme annosta: alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan. Täällä kolme annosta on vasta alkua!

Ensin tuodaan tee ja makeisia, sen jälkeen jatketaan alkuruokakeitolla. Tämän jälkeen matkalaiset pyritään ihastuttamaan mitä hurmaavimmilla pääruoilla -joskus kahdella sellaisella! Vieraiden ihmettelevä päiden pudistelu saa paikallisten nauramaan entistä enemmän. "Iranilaisilla on varmaan ihan erilaiset mahat kuin meillä", toteaa 9-vuotias poikani. "Niillä on niinkun kaksi mahaa". Pakkohan on olla, miten muuten niissä olisi näin monelle ruokalajille tilaa -varsinkin paastoaikana!

Keittoa ja pääruokaa seuraa jälkiruoka. Siinä ei ole mitään rajoja!

Mahtaako sokeri ja herkut olla hymyjen takana? Paikallinen sana "shirin":kun kuvaa niin makeaa kuin miellyttävää persoonaa (tätä voisi verrata englannin "sweet"-sanaan, jolla on myös nämä kaksi merkitystä).

Jälkiruokien jälkeen jokainen valittelee vatsaansa -hymy huulillaan, luonnollisesti. Mutta ei tässä vielä kaikki: seuraavaksi tuodaan pöytään hedelmät, jota seuraa -luonnollisesti- "ulospyyntötee". Eli teekuppi, joka on samalla myös kohtelias viesti vieraille siitä, että kohta voi lähteä kohti kotia.

Teen jälkeen pysähdytään oven suuhun kättelemään ja hyvästelemään jokainen paikalla ollut vieras yksi kerrallaan  -kutsuttujen määrästä piittaamatta. Jokaiselle on riittävästi aikaa ja hymyjä ja hyvien jatkojen toivotuksia. Näin ollen päivän sanani on "hymyt".

Itsekin lähden jokaiselta illalliselta hymy huulilla, vaikkakin ylensyöneenä ja uupuneena. :)