Iranin matkalla yhteisöllisyys sai uudenlaisen merkityksen. Suku on kaikki kaikessa, vanhempien sanaa ei olla kunnioittamatta. Yksin oleminen on ennenkuulumatonta -mikäli suomalainen jää yksin sohvannurkkaan pian joku on kysymässä, onko kaikki kunnossa.
Matkalaisina mukanamme kulki aina sukulaisia ja perheenjäseniä, sillä harvinaisten vieraiden kanssa haluttiin olla yhdessä jokaisena matkan hetkenä. Yhteisö kantaa hyvässä ja pahassa -yhteisön jäsentä ei jätetä yksin hädän hetkellä, mutta toisinaan se voi myös valita yksilön elämänsuunnan tämän puolesta.
Kun perheeseen astuu uutena jäsenenä, suvun hyväksyntä on keskeistä. Uusi puoliso otetaan vastaan uudeksi sukulaiseksi -ei ainoastaan sukulaisen puolisoksi. Iranissa toimii roppakaupalla kansalaisjärjestöjä, joiden yhteisötyö pyörii täysin vapaaehtoisissa käsissä, yhteisöjen jäsenten lahjoitusten ja työpanoksen avulla.
Viidennen paluupäivän sanani on "yhteisöllisyys".
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.