Kun ensi kertaa ajoimme autolla Zanjanin kaduille, 9-vuotias poikani suu loksahti auki. "Tää liikenne on ihan hullua!", hän huudahti. "Miksi kukaan ei pysähdy?", pikkumies ihmetteli.

Liikenne olikin toden totta mieleenpainuvaa. Autot soljuvat sikin sokin toistensa rinnalla tasaisena, lumivyöryn tapaisena, massana. Joukossa on muutama hurjapää, jotka puikkelehtivat vauhdilla siksakkia tien toiselta laidalta toiselle. Teiden viivoilla ei Iranissa ollut juurikaan merkitystä -niiden tarkoitusta lähinnä ihmetellään, sillä autot ajavat viivojen välillä päällä, vierellä ja sivulla.

liikennakaaos1.jpg

Pitkien matkojen aikana ehdimme nähdä useamman liikenneonnettomuuden, joten liikenteen turvattomuus oli käsin kosketeltavissa. Parhaiten liikennettä kuvannee termi "organisoitu kaaos", jossa jokaisella on paikkansa kunhan tietää, mihin itsensä sijoittaa. Jokainen kuski on myös käynyt autokoulunsa, sillä se on Iranissa pakollista.

liikennekaaos3.jpg

Tiet, joilla sopivasti kolhitut valkoiset autot huristelevat, olivat hyvässä kunnossa. Ihmettelin ääneen teiden leveyttä ja kuntoa vuoristoteitä ajellessa. Valtio on teiden lisäksi sijoittanut myös liikenneturvallisuusvalistukseen -teiden sivuilla näkyi useita kylttejä, jotka muistuttivat matkailijoita turvavöiden kiinnittämisestä.

liikennekaaos2.jpg

Liikenteen nähtyäni teoria valkoisten autojen kätevyydestä palaa mieleeni. Totta tosiaan, tässä sekamelskassa on hyvä ajaa sellaista autoa, jonka lommot on helppo tarvittaessa korjata. Onnesta me säästyimme naarmuilta.

Tien varsilla liikennepoliisi vahtii kaikkea hurjastelua -sakot sai myös yksi meidän kuskeista. Joskin hän sai itselleen minimisakkolapun puhuttua, sillä myönsi suoraan oman virheensä. Tämä on kuulemma arvostettua.

Kuudennen paluupäivän sanani on "liikennesäännöt(tömyys)".