Tee on iranilaisten kahvi.

Aamupalan kylkiäisiksi juodaan kuppi teetä, lounaan jälkeen juodaan iltapäivätee, illallinen alkaa ja päättyy teekupilliseen ja mikäli illaliskutsua vieraille ei ole, juodaan iltatee kotona, vaikka omassa puutarhassa. Teetä löytyy siihen erikoistuneista kaupoista, supermarketeista sekä perinteisistä kauppahalleista.

Lahijanin kaupunki Pohjois-Iranissa on kuuluisa teepelloistaan. Jokainen iranilainen kaupunki tuntuukin olevan kuuluisa jostain: Zanjan hopeistaan, Shiraz hitaudestaan, Shomal rennosta elämänasenteestaan, Tabriz hyvästä ruoastaan. Määritelmiä on todennäköisesti yhtä monta kuin maassa asukasta.

Iranilaisilla juttu luistaa, varsinkin teekupposen äärellä. Hiljaisia hetkiä tuskin tulee -ja jos näin pääsee käymään, täytetään ne sanoilla "mitä uutta?". Tästä saadaan jälleen soljumaan uudenlainen, monipolkuinen, keskustelu, joka päättyy siinä vaiheessa kun iltateet on juotu ja on aika mennä yöpuulle. Se tapahtuukin myöhään näin kesän kuumuudessa ja Ramadanin aikana.

Vaikka teemaasta on kyse, löytyy kaupoista jo kahviakin. Se on tosin salakuljettajien yli rajojen tuomaa. Sanktiot rajoittavat ihmisten elämää ja toisaalta saavat heitä käyttämään paljon luovuuttaan. Tästäkin on hyvä jatkaa keskustelua teekupposen äärellä.

Päivän sanani on "tee".