Koska Esfahan sai oman päivänsä, myös Teheran sen luonnollisesti ansaitsee. Iranin pääkaupungissa asuu noin kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Paikallisten puheissa suurkaupungin väkiluku on 15 miljoonaa, mutta Wikipedia sanoo tämän olevan tällä hetkellä reilut 8 miljoonaa. Totuus löytynee jostain kahden luvun välistä. Suuruus on käsin kosketeltavaa kaupungilla liikkuessa.

Kierrämme kaupunkia jälleen autossa istuen. Kaupungista löytyy myös metro, mutta sinne ei tee mieli astua reilun 30 asteen helteessä ja väenpaljoudessa. Liikenne on harvinaisen hiljaista, sillä on meneillään Eid-juhla, jolla on hyvin samantapainen vaikutus Teheranin katuihin kuin juhannuksella Helsinkiin. Kaupunkilaiset lähtevät sukulaisten luo kylään, ja näin ollen Teheranin autoliikenne on harvinaisen sujuvaa.

Parhaiten kaupungista saa kokonaiskuvan maailman kuudenneksi korkeimmasta tornista: Milad-tornista, jolla on korkeutta yhteensä 435 metriä. Kun tornia alettiin rakentamaan, sen piti olla maailman 4. korkein torni. Rakennusprojekti kuitenkin venyi 11 vuotta suunnitelmista, joten sinä aikana ehdittiin rakentaa kaksi muuta korkeampaa tornia toisella puolella maailmaa.

Itse matkustimme nopeasti ylös sujahtavalla hissillä 280 metrin korkeuteen, josta näkymät olivat myös huikaisevat.

Parin päivän vierailulla tämä olikin paras tapa saada kokonaiskuva kaupungista, jossa Iranin modernisaatio on käsinkosketeltavissa.

Toisen paluupäivän sanani on "Teheran".